Sateisen viikon saldo  on kolme eteiseen ja yksi sakastiin unohtunutta sateenvarjoa. Kukaan ei ole kysellut niiden perään, joten vien ne siivouskomeron ylähyllylle lajitoveriensa joukkoon. Kun sateenvarjoja on kertynyt niin paljon että ovat häiriöksi, lahjoitan koko kasan kirpputorille. Toisinaan vitsailen, että kun jään eläkkeelle, avaan sateenvarjokaupan. Se on vitsi, en koskaan omi itselleni mitään mitä ihmiset unohtavat kappelille. Toinen helposti unohtuvat tavara, jonka perään ei kysellä, on käsineet. Kameran suojakoteloita unohtuu myös, ne omistaja hakee pois aina.

Pitkältä ajalta tuttu hautausmaalla kävijä toi hautausmaan toimistoon pikkuleipärasian. Se oli A:lle, kesäpuutarhurille. A ei ollut paikalla, mutta sanoin tuojalle: "A on varmasti iloinen, kun muistit häntä" ja lupasin pitää huolen, että A saa pikkuleivät.

Kissan viikset ja katin kontit! Pitkään lomalla olleena en tiennyt tilannetta: tuo ystävällinen sielu on alkanut A:ta kohtaan liiankin ystävälliseksi. Ahdistava huomio ei rajoitu pelkästään hautausmaalle, vaan ulottuu myös vapaa-aikaan. Yksityiskohtia en kerro, tämä on anonyymi hautausmaa jossain päin Suomea ja sellaisena pysyy.

Muissakin palveluammateissa toimivilla on varmasti vastaavia kokemuksia. Mikä joitakin ihmisiä vaivaa?

Minun piti ihan tarkistaa, etten ole aiemmissa kirjoituksissani suositellut hautakukaksi kotkansiipisaniaisia. En ole, onneksi. Tänä keväänä olemme saaneet paljon valituksia yli hauta-aluerajojen leviävistä saniaisista. Saniainenhan viihtyy hautakiven varjossa ja on oikein kauniin vihreä ja rehevä. Sillä on vain se ikävä ominaisuus, että jos sitä ei karsi kovalla kädellä, se leviää yli rajojen naapurihautojen puolelle. 

Alakuvassa on valtakuntaansa juuriversoillaan laajentava kotkansiipisaniainen.

 Hektinen hautausmaan kesä on kääntynyt syksyksi. Omaiset ovat pikkuhiljaa alkaneet tuoda syyskukkia haudoille.

Muistakaa kastella syyskukkia niin kauan kuin lämmintä säätä riittää!

Kevääseen saakka säilyviä kukkia:

Calluna on sukua luonnonvaraiselle kanervalle. Se kestää hyvin sään vaihteluita ja pysyy kauan hyvän näköisenä.

Erica eli kellokanerva on näyttävä kasvi, mutta ei niin kestävä kuin calluna. Se tarvitsee syksyllä ennen maan jäätymistä paljon vettä. 

Hopealanka jäätyy pakkasten tullen ja säilyy muuttumattomana kevääseen saakka,

Hopealehti eli hopeavillakko on kesäkukka, mutta se kestää pientä pakkasta. Jäädyttyään se on kaunis aina seuraavaan vesikelikauteen saakka.

Syksyn kukkia, jotka eivät kestä talven yli:

Pallokrysanteemia on montaa eri väriä: lilaa, valkoista, keltaista, punaista ja oranssia. 

Muita syksyn kaunottaria, jotka eivät kestä talvea, ovat esimerkiksi koristekaali ja hebe eli pensastädyke. Niistä minulla ei ole kuvaa, mutta googlettamalla löytyy.

Otsikko ei viittaa hautakiven hintaan, vaan sen asentoon. Routa voi talvella nostaa hautakiveä niin, että se jää pysyvästi kallelleen. Tällainen kallistunut hautakivi on vaarallinen. Litra kiveä painaa keskimäärin kolme kiloa. Jos kallistunut hautakivi kaatuu päällesi, kun olet istuttamassa kukkia haudalle, sinulle käy huonosti. Jos matala hautakivi on kallistunut eteenpäin, ajattelet ehkä, että voit turvallisesti hoitaa hautakukkia kiven takaa. Väärin. Kun kumarrut kiven yli, todennäköisesti painaudut kiveä vasten. Jos kivi kaatuu, käsivartesi ovat kiven edessä ja jäävät kiven alle.

Helpoimmin kaatuvat sellaiset muistomerkit, joissa hautakivi on pienten kivipalasten varassa aluskiven päällä niin, että hautakiven ja aluskiven välissä on aukko. Tukipintaa on tällöin hyvin vähän. Kapeat ja korkeat kivet kaatuvat helpommin kuin matalat ja leveät.

Hautakiven voi oikaista itse, mutta se on raskasta ja vaarallista työtä. Se kannattaa antaa ammattilaisten tehtäväksi. Hautakivifirmat tekevät tilauksesta kivenoikaisuja, kuten myös monet seurakunnat.

Lause "Hautausmaa herää keväällä eloon" kuulostaa kornilta. Totta se kuitenkin on. Suomalaisen hautausmaan kesä on lyhyt ja kiihkeä. Keväällä hautausmaa pelmahtaa täyteen kausityötekijöitä. Hautausmaa pitää siivota talven jäljiltä, talven mittaan haudattujen haudat täytyy kunnostaa, yleisten alueiden koristekasvit huoltaa ynnä muuta. Jos seurakunnalla on hautainhoitorahasto, on hoitohautojen kukkapenkit kunnostettava ja istutettava niihin hoitosopimukseen kuuluvat kukat.

Haudanhoitopalveluista

Hautojen hoito on ensisijaisesti omaisten vastuulla. Jos seurakunnalla on hautainhoitorahasto, voi haudan antaa maksua vastaan seurakunnan hoitoon. Paikkakunnilla, joilla ei ole hautainhoitorahastoa, voi esimerkiksi 4-H -yhdistys tai paikallinen kukkakauppa tai puutarha tarjota haudanhoitopalvelua.

Seurakunnan hautainhoitorahaston pitää pyöriä omillaan. Seurakunnan verovaroja ei siihen saa käyttää. Vielä 1960-luvulla, ehkä myöhemminkin (?) on monessa seurakunnassa tehty ns. ainaishoitosopimuksia. Tuolloin maksetun ison kertasumman on oletettu tuottavan niin hyvin, että sillä voidaan maksaa haudan hoito hamaan ikuisuuteen. Visio ei ole toteutunut. Maksu ja tuotot on syöty aikoja sitten, ja monessa tällaisessa seurakunnassa harkitaan sopimuksen kohtuullistamista. Esimerkiksi jos ainaissopimukseen on kuulunut kukat ja haudan pinnan hoito, jatkossa sopimukseen kuuluu vain haudan pinnan hoito. Ehkä tuhannen vuoden kuluttua nelikätiset avaruuspakolaiset jostain Andromedan galaksin tuhoutuneesta aurinkokunnasta haravoivat näppärästi näitten hautojen hiekkapinnoilta roskia, mene ja tiedä.

Seurakuntien hautainhoitorahastojen hinnastot ja palveluntarjonta ovat seurakuntakohtaisia. Naapuriseurakunnassa saattaa olla tarjolla sellaisia palveluja, joita omassa ei ole ja päinvastoin. Luettelen alla esimerkkejä eri seurakuntien hautainhoitorahastojen palveluista:

- hautakukkien istutus ja hoito

- omaisten haudalle istuttamien kukkien hoito

- haudan pinnan hoito

- äitienpäiväruusun istutus

- syyskanervien istutus

- joulukynttilät haudalle

Hautainhoitorahastojen käyttämistä kesäkukkalajikkeista yleisimpiä ovat verenpisarat ja erilaiset begoniat. Perennoista eli monivuotisista kukista kesäpikkusydän on suosittu, sillä se kukkii koko kesän.

Kun hoidat itse läheisesi hautaa:

 Yleisesti käytettyjä haudalle sopivia kesäkukkalajikkeita:

- Varjoon : verenpisara, ahkeraliisa, hopeavillakko, kesäbegonia

- Puolivarjoon: kaikki begoniat, ahkeraliisa, hopeavillakko

- Aurinkoon: samettikukka, orvokki, ruusu (etelä-Suomessa monivuotinen), krysanteemi, kesäbegonia, hopeavillakko

- Hallankestäviä: orvokki, ruusu, krysanteemi, hopeavillakko

Kesäkuun 10. päivä on kesäkukkien istuttajille legendaarinen päivämäärä. Sen jälkeen hallaöitä ei enää pitäisi tulla. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä. Säätiedotuksia kannattaa seurata.

Ohjeita kesäkukkien hoitajalle:

Keväällä käännä kukkapenkki lapion syvyydeltä. Jos multa on huonolaatuista, tuo uutta tilalle. Lannoita penkki. Istuta kukat samaan syvyyteen kuin ovat kasvatusruukussa kasvaneet, kuitenkin niin, että juuripaakun yläreuna jää mullan alle. Poikkeuksena on ruusu, joka istutetaan niin syvään, että jalostuskohta jää mullan pinnan alle. Kastele. Kesän mittaan käy säännöllisesti, mieluiten ainakin kerran viikossa, hoitamassa kukkapenkkiä: kastele ja lannoita kukkia, poista kuihtuneet kukat ja kuolleet lehdet ja kitke rikkaruohot. Sateisena kesänä begoniat ovat alttiita sairastumaan begoniahärmään tai niihin voi iskeä harmaahome. Poista tällaiset kukat heti. Jos lehtikirvat vaivaavat kukkia, suihkuta 5% mäntysuopa- tai puutoluliuoksella. Syksyllä ota paleltuneet kukat pois maasta ja tasoittele mullan pinta.

Jos puiden juuret valtaavat joka kesä kukkapenkkisi, kysy puutarhamyymälästä, kukkakaupasta tai hautaustoimistosta,  onko heillä myynnissä maahan upotettavia kukka-altaita. Kukka-altaaseen eivät puun juuret pääse. Ne myös varastoivat vettä, joten kastele varoen. 

Jos et ehdi, jaksa tai halua käydä joka viikko hautaa hoitamassa:

Kaikkein huolettomimpia hautakukkia ovat perennat. Haudalle kannattaa valita perenna, joka ei kasva niin korkeaksi, että hautakiveen kaiverretut nimet peittyvät. Haudan valo-olosuhteet pitää ottaa huomioon. Suosittuja hautaperennoja ovat esimerkiksi kesäpikkusydän, kielo ja kuunliljat. Kesäpikkusydän kukkii pitkään. Kielon ja kuunliljojen kukinta-aika on lyhyt, mutta niiden lehdet ovat kauniit.

Jos istutat haudalle perennoja, muista "jättää hauta rauhaan", jotta perennat menestyvät. Älä käännä penkkiä keväällä, älä istuta kesäkukkia perennojen väliin, älä kaiva syksyllä kanervia maahan perennojen sekaan, älä poista lumia perennojen päältä äläkä polta hautakynttilöitä perennojen päällä.Tuossa oli aika monta kieltoa. Mitä saat tehdä perennoille? Hoida niitä, kuten kotipihan perennoita: poista keväällä kuivuneet varret ja lehdet ja lannoita sopivalla puutarhalannoitteella, kastele kuivina kausina ja kitke rikkaruohot jos tarpeen.

 Haudan muu hoito

Ota sakset mukaan haudalle ja leikkaa pitkäksi kasvanut ruoho pois kukkapenkin reunalta ja hautakiven ympäriltä. Jos hautausmaan yleishoitoon ei kuulu nurmikon leikkuu haudalta, se on sinun tehtäväsi, jos hauta ei ole hautainhoitorahaston hoidossa. Se, mitä hautausmaan yleishoitoon kuuluu, vaihtelee seurakunnittain. Jos hauta on hiekkapintainen, haravoi se säännöllisesti ja kitke hiekan läpi nousevat heinät ja rikkaruohot. Pese hautakivi vedellä ja pehmeällä harjalla tai liinalla kerran kesässä. Älä nojaa hautakiveen, ettei se kaadu!