Hautatoimilakia ollaan muuttamassa. Kirkolliskokouksen esityksen mukaan tulevaisuudessa hautaustoimen kustannuksiin ei enää käytettäisi seurakuntalaisten maksamia kirkollisveroja, vaan kustannukset katettaisiin yhteisöveron tuotolla ja hautausasiakkailta perittävillä maksuilla.

Hautausmaksut nousevat monessa seurakunnassa jo ensi vuoden alusta tämän vuoksi. Ns. nollamaksuseurakuntien pitää ottaa hautausmaksut käyttöön, eli ilmaiseksi ei enää tulevaisuudessa hautapaikkaa ja hautaamiseen liittyviä palveluja saa.

Suora lainaus allaolevan linkin takaa:

"Lähtökohtana on, että hautaustoimi on kirkon yhteiskunnallinen tehtävä, jonka kustannukset  olisi tarkoitus kattaa valtion tuella (yhteisövero) ja hautaustoimen maksuilla.

Saako vainajaa kuljettaa omalla autolla?

Mitä tarkoittaa Terveydensuojeluasetus 1280/1994 : (94 §) "Ruumiin kuljettaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa." ?

Eräs hautausurakoitsija sanoi minulle, että se tarkoittaa, että arkutettuakaan vainajaa ei saa kuljettaa kuin hauta-autolla. Meille on kuitenkin vuosien mittaan tuotu useita arkutettuja vainajia omaisten omilla autoilla, kerran jopa lähettipalvelun autolla. Vauvavainajat tuodaan vanhempien auton takapenkillä. Aikuisia kuljetetaan tila-autoilla tai pakettiautoilla. Luotan siihen, että sairaalan patologian osastolta ei luovuteta vainajaa lainvastaiseen kulkuneuvoon. Vainajaa pitää tietenkin kohdella kunnioittavasti: arkun pitää mahtua vaakatasossa kuljetustilaan, peräkärryssä ei saa kuskata kuolleita (eikä eläviäkään, sen puoleen) ja arkku ei saa olla ohikulkijoiden töllisteltävänä. Avolavan ja kattotelineen saa arkunkuljetuspaikkana unohtaa, tuskinpa niitä kukaan on tosissaan siihen tarkoitukseen harkinnutkaan.

Ylen sivuilla on juttu "Vimma haudata halvalla johtanut outoihin ongelmiin". Jutussa ja sen kommenteissa käsitellään myös tätä kuljetusasiaa. 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/yle-vimma-haudata-halvalla-johtanut-outoihin-ongelmiin/art-1288430790030.html#comments-anchor

Nimimerkki Juha kirjoittaa 25.11. klo 10.19:

" Laissa ei ole jutussa mainittua vaatimusta: "Laki esimerkiksi määrää, että vainajaa ei saa kuljettaa kuin ruumiiden kuljetukseen hyväksytyllä autolla, joten sellainen on kuitenkin hankittava." Laissa ei siis tällaista vaatimusta ole, mistä tällainen on siis tähän juttuun pujahtanut? Laissa, tai oikeastaan asetuksessa (Terveydensuojeluasetus 1280/1994) mainitaan näin: (94 §) "Ruumiin kuljettaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa." Tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun ruumista kuljetetaan, kulkuneuvolla kuljetetaan silloin vain ruumista. Asetus on vuodelta 1993. Olen itse kuljettanut oman äitini pakettiautossa Keravalta Joensuuhun. Hain arkun sairaalasta, nostimme arkun pakettiautoon, eikä tavaratilassa kuljetettu silloin mitään muuta, niin kuin asetuksessa määrätään.---"

Hautatoimen asiakaspalvelu eroaa muiden ev.lut.kirkon työalojen asiakaspalvelusta eräässä merkittävässä kohdassa: Lain mukaan ev. lut. kirkolla on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita. Niinpä meillä on asiakkaita, jotka eivät haluaisi olla missään tekemisissä ev.lut kirkon kanssa, mutta saadakseen ev.lut kirkon ylläpitämältä hautausmaalta hautapaikan läheiselleen heidän on pakko asioida seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Vastenmielisyys purkautuu toisinaan hautatoimen työntekijään. Hautajaissaatto katsoo suntiota vihaisesti, ja häntä jopa kielletään tulemasta mukaan  hautaanlaskuun. Lain mukaan hautaanlaskun valvontavastuu on hautausmaan ylläpitäjällä, joten suntio lähtee mukaan, koska se kuuluu hänen työhönsä, ei ilkeyttään eikä käännyttämisentarpeessa. Hautaanlaskun valvontavastuu koskee myös uurnan hautausta. Kun hauta kunnostetaan hautauksen jälkeen, nousee katkeruus helposti pintaan, jos kunnostamisen jälki ei tyydytä asiakasta. Helposti sanotaan hautausmaatyöntekijälle, että ei meidän haudasta ilmeisesti välitetä, koska me olemme väestörekisteriläisiä/muuta kuin ev.lut-uskontoa. Hautausmaatyöntekijä on ihmeissään: samalla tavalla kaikki haudat kunnostetaan, oli vainaja tai omaiset mitä uskontoa tai aatetta tahansa. Jos haudan kunnossa on puutteita, se johtuu ihan jostain muusta. Samat on sävelet, jos haudalle on ostettu seurakunnan hautainhoitorahaston hoito.

Tarinoita on monia. Pappi, joka syrji sukutaustan perusteella, kanta-asukkaat, jotka ryssittelivät evakkoa, sukulaiset, jotka terrorisoivat uskonnolla herkässä lapsuusvaiheessa. Olen pahoillani puolestanne, olen itsekin joutunut menneisyydessä hengellisen väkivallan kohteeksi ja tiedän, ettei sellainen koskaan unohdu. Mutta yritetään olla purkamatta traumoja syyttömiin. Kaikille kaivetaan samanlainen hauta, haudat kunnostetaan ja rahaston hoidossa olevat haudat hoidetaan yhdenvertaisesti, kuului asianomainen kirkkoon tai ei. Yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeaminen on epäeettistä.

Hautausmaksuista on tänään ollut juttua useammassakin lehdessä.

Toisinaan törmään väärään luuloon, että hautaustoimi olisi seurakunnille tuottoisa bisnes, jonka ev.lut. kirkko on ahneuksissaan monopolisoinut itselleen.

Totuus on toisenlaista:

Hautaustoimilain 2. luvun 6 §:n mukaan hautauspalvelumaksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kulujen suuruiset. Maksu on saman suuruinen kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi k.o. seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaille. Rintamaveteraanit ja heidän puolisonsa voidaan kuitenkin vapauttaa hautauspalvelumaksuista.

Ev.lut. kirkolla on lain mukaan velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita (2. luku 3 §). Monopolia sillä ei ole. Hautaustoimilain 3. luvun 8 §:n mukaan aluehallintovirasto voi myöntää rekisteröidylle  yhteisölle tai säätiölle luvan perustaa hautausmaa. Taloudellista voittoa ei tällöinkään saa tavoitella. Lain 6. luvun 16 §:ssä on yksityisen haudan perustamisesta.

Ev.lut kirkko saa osan yhteisöveron tuotosta hautausmaiden ylläpitoa varten. Useimmat  seurakunnat perivät myös omia hautauspalvelumaksuja. Nollamaksuseurakuntiakin on. Jos vajetta jää, se katetaan kirkollisverolla.

Hautausmaksuasioita pohtinut kirkollishallituksen työryhmä on sitä mieltä, että hautausmaksut eivät saisi riippua siitä, millä paikkakunnalla ihminen asuu. Eikä oikein ole sekään, että kirkon jäsenet joutuvat maksamaan hautaustoimen kuluja kirkollisveroina.

Nollamaksu tuntuu oudolta ainakin tällaisen maksuja perivän seurakunnan asukkaasta ja työntekijästä. Hautaaminen ei todellakaan ole seurakunnille ilmaista. Valtakunnalliseen tasamaksuun en usko. Eri paikkakunnilla on erilaiset olosuhteet. Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen eteläsuomalainen paikkakunta: siellä on yksi iso hautausmaa, lunta ja routaa on maantieteellisestä sijainnista johtuen vain vähän aikaa vuodesta, joten lumityökustannukset ja hautojen roudansulatuksesta johtuva sähkön menekki on pieni. Väestöstä vanhuksia on suhteellisen pieni osuus, joten hautauksia on väkimäärään  ja kirkollisveron maksajien määrään suhteutettuna vähän. (Oletan optimistisesti, että kuvitteellisen etelän paikkakunnan nuorista aikuisista suurin osa kuuluu ev. lut. kirkkoon...) Otetaan sitten kuvitteellinen pohjoissuomalainen paikkakunta. Alue on laaja, välimatkat pitkät ja hautausmaita monta. Usean pienen hautausmaan ylläpito on kalliimpaa kuin yhden suuren. Maantieteellisen sijainnin takia lumitöihin ja roudansulattamiseen kuluu enemmän rahaa kuin etelä-Suomessa. Vanhuksia on paljon, joten hautauksia on suhteessa väkimäärään ja kirkollisveron maksajiin paljon. Kulut eivät ole samat, joten voivatko maksut olla samat? Vai tuleeko Kirkon keskusrahasto apuun tasaamaan kuluja? Vertailun vuoksi: eivät kuntapuolellakaan esimerkiksi  terveyskeskusmaksut ole valtakunnallisesti yhteneväiset, vaikka maksukatto on laissa määrätty.