Jouluaatto on hautausmaalla vuoden vilkkain päivä. Vainajia muistetaan kynttilöillä, havuilla ja leikkokukilla. Jäätyneet leikkokukat ovat hyvännäköisiä seuraavaan suojasäähän saakka.

Havut ja leikkokukat päätyvät kuihduttuaan ja kuivuttuaan kompostiin ja takaisin luonnon kiertokulkuun. Kynttilöiden myöhemmät vaiheet eivät ole yhtä luontoystävällisiä. Niin kauniita kuin kynttilät haudalla ovatkin, niin loppuun palettuaan ne ovat jätettä. Vantaan sanomien nettisivuilla on juttua pääkaupunkiseudun hautausmaiden kynttiläjätteiden käsittelystä. Joillakin hautausmailla on lajitteluastiat, joillakin ei. Henkilökunta kerää ne kynttilät, mitä omaiset eivät kerää, ja lajittelee ne käsin. Pääkaupunkiseudulla tilanne on siinä suhteessa hyvä, että muovijäte kelpaa energiajätteeksi. Esimerkiksi meillä muovijäte menee sekajätteisiin. Metallikannet sentään pääsevät metallinkeräykseen.

Mikä on vähiten jätettä tuottava hautakynttilä? Takavuosina odotimme innokkaasti kompostoituvilla suojakuorilla varustettuja hautakynttilöitä. Kaksi mallia on kuulemma patentoitu, mutta teollista tuotantoa ei ole aloitettu. Kynttilälyhdyt, joihin voi vaihtaa aina uuden kuorettoman lyhtykynttilän, ovat hyvä vaihtoehto. Valitettavan usein niissä näkee kuitenkin poltettavan muovikuorisia kynttilöitä. Lasikuoriseen hautakynttilään voi myös vaihtaa aina uuden, kuorettoman täyttökynttilän. Lasikuorta ei kuitenkaan kannata jättää koko talveksi hautausmaalle: jos siihen menee vettä ja se jäätyy, se voi särkyä. Eikä jääpatjan päälle mahdu täyttökynttilä.

Monet seurakunnat suosittelevat ns. aineetonta muistamista: haudalle ei tuoda kynttilää, vaan siellä käydään ihan vain muistelemassa rakasta vainajaa. Se kynttilä on kuitenkin niin tärkeä perinne, että en usko, että kynttilät haudoilla juurikaan vähenevät. Toivottavasti mahdollisimman vähän jätettä tuottavat vaihtoehdot yleistyvät.