Kesälomalla kävin Keminmaan Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkko on v. 1519-21 rakennettu pieni kaunis kivikirkko. Kirkossa on esineistöä katoliselta ajalta. Kristuksen kärsimyshistoriaa kuvaavat kattomaalaukset ovat 1650-luvulta.

Kirkon tunnetuin nähtävyys on Kemin kirkkoherrana v. 1615-1628 toimineen Nicholas (Nikolaus) Rungiuksen muumio. Muumio on nähtävillä kirkon lattiasyvennyksessä lasiarkussa. Tiesin etukäteen Rungiuksen tarinan tavallisimmat legendat:

- hän oli saarnannut kansalle, "Jos minun sanani ovat tosia, ei ruumiini koskaan mätäne".

- muumiolla on vain yksi käsi, koska joku kirkkoon tunkeutunut humalainen oli tanssittanut muumiota niin rajusti, että toinen käsi irtosi

Pyhän Mikaelin kirkko  on kesäisin tiekirkko. Kahdella eurolla saa opastetun kierroksen, itsekseen saa kirkkoa katsella ilmaiseksi. Emme ottaneet maksettua opastusta, mikä tällä hetkellä kaduttaa: kotona etsin lisätietoa Rungiuksen vaiheista, ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla, millaisena Keminmaan seurakunta muumion legedaa matkailijoille tarjoilee.

Lasmarkin (Meri-Lapin paikallistietoa) sivuilla on Maija Kallisen artikkeli  "Legendoja ja käsityksiä Rungiuksesta kansan suussa ja politiikan välineenä" (Jatuli 1990) 

Suosittelen artikkelia jokaiselle, joka on kiinnostunut Rungiuksen muumion vaiheista. Napsauta linkkiä, ja sen takana löytyvältä sivulta otsikko n:o 3:n alla olevia sivuja.

Kerron tässä joitain ydinkohtia Kallisen artikkelista:

Suomessa on saanut haudata kirkon lattian alle vainajia vuoteen 1822 saakka. Muumioituneita vainajia on löydetty useasta Suomen kirkosta, Pyhän Mikaelin kirkostakin useampia kuin yksi. Pyhän Mikaelin kirkon muumiot ovat todennäköisesti kuolleet ja haudattu talvella, ja he ovat pakastekuivuneet, jolloin normaalia mätänemistä ei ole tapahtunut.

Rungiuksen muumio on ollut nähtävillä perimätiedon mukaan jo 1700-luvulta lähtien, mutta vasta 1900-luvulla hänestä tuli valtakunnallinen kuuluisuus populaarilehdistön kiinnostuttua legendasta. (Artikkelin lähdeluettelosta poimittua: Apu 1941:6: Kivettynyt ruumis kummittelee, Seura 1937:48: Aution kirkon salaisuus) 1970 -luvulla oikeuskanslerin aloitteesta tutkittiin, saako muumioita pitää näytteillä. Kiistaa käytiin sekä virallisella taholla että lehdissä. Lopulta Oulun tuomiokapituli antoi v. 1983 päätöksen, jonka mukaan muumion näytteilläpito ei riko lakia, joten sen näyttäminen voidaan sallia. Edellytyksenä oli, että muumion näyttämisestä ei peritä maksua eikä sitä tule mainostaa matkailunähtävyytenä, eikä kirkon ja hautausmaan toiminta ja rauha saa häiriytyä.

Rungiuksen puheita ja saarnoja ei ole aikoinaan kirjoitettu muistiin. Ruumiin säilymislegendoja on kolme:

1) Luterilaisen opin tuonti katolisen tilalle: "Jos nämä minun sanani eivät ole tosia, ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, ei se mätäne."

2) Kirkossa rukoiltu yhteisesti, että pitkä kuiva kausi päättyisi ja sade pelastaisi sadon: "...Niin totta kuin ruumiini säilyy tuomiopäivään saakka, niin Herra kostuttaa maan ennen iltaa..." Ja Herra antoi sateen.

3) Rungius ekokatastrofin ja maailmanlopun ennustajana: Tulee aika, jolloin kalat loppuvat vesistä, riista metsästä ja metsät häviävät ihmisen pahuuden tähden.

Muumion oikea käsivarsi on katkennut olkapäästä saakka. Käsivarren tuhoajaksi on kansanperinteessa ehdokkaita pilvin pimein: eräs lukkari, paikalliset humalaiset, saksalaiset merimiehet, venäläiset vainolaiset, amerikkalainen turisti...

Rungiuksen legendassa voi havaita yhtäläisyyksiä roomalaiskatoliseen pyhäinjäännösperinteeseen. Muumio välittää uskonnollista sanomaa vielä satoja vuosia kuolemansa jälkeen.

(Suntio miettii: Mitä Nicholas Rungius itse nykytilanteestaan ajattelisi? Pitäisikö hän esilläoloaan häväistyksenä, vai olisiko tyytyväinen saadessaan levittää sanaa vielä kuoltuaankin? )

Keminmaan Pyhän Mikaelin kirkko. Paanukatto, paksut kiviseinät, ympärillä vanha hautausmaa.

Kirkossa on esineistöä katoliselta ajalta.

Taka-alalla näkyvät avonaiset luukut. Niiden välissä olevan syvennyksen pohjalla on Rungiuksen muumio. Sitä ei saa kuvata. Mietin, että moni on varmastikin käynyt tutustumassa kirkkoon muumion takia, mutta kuinka moni on jättänyt käymättä siellä, koska lasiarkussa makaava muumio pelottaa?

Kirkon katto on täynnä maalauksia 1650 -luvulta.

Sakastin ikkuna. Karua, karua.