Hautatoimen asiakaspalvelu eroaa muiden ev.lut.kirkon työalojen asiakaspalvelusta eräässä merkittävässä kohdassa: Lain mukaan ev. lut. kirkolla on velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita. Niinpä meillä on asiakkaita, jotka eivät haluaisi olla missään tekemisissä ev.lut kirkon kanssa, mutta saadakseen ev.lut kirkon ylläpitämältä hautausmaalta hautapaikan läheiselleen heidän on pakko asioida seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Vastenmielisyys purkautuu toisinaan hautatoimen työntekijään. Hautajaissaatto katsoo suntiota vihaisesti, ja häntä jopa kielletään tulemasta mukaan  hautaanlaskuun. Lain mukaan hautaanlaskun valvontavastuu on hautausmaan ylläpitäjällä, joten suntio lähtee mukaan, koska se kuuluu hänen työhönsä, ei ilkeyttään eikä käännyttämisentarpeessa. Hautaanlaskun valvontavastuu koskee myös uurnan hautausta. Kun hauta kunnostetaan hautauksen jälkeen, nousee katkeruus helposti pintaan, jos kunnostamisen jälki ei tyydytä asiakasta. Helposti sanotaan hautausmaatyöntekijälle, että ei meidän haudasta ilmeisesti välitetä, koska me olemme väestörekisteriläisiä/muuta kuin ev.lut-uskontoa. Hautausmaatyöntekijä on ihmeissään: samalla tavalla kaikki haudat kunnostetaan, oli vainaja tai omaiset mitä uskontoa tai aatetta tahansa. Jos haudan kunnossa on puutteita, se johtuu ihan jostain muusta. Samat on sävelet, jos haudalle on ostettu seurakunnan hautainhoitorahaston hoito.

Tarinoita on monia. Pappi, joka syrji sukutaustan perusteella, kanta-asukkaat, jotka ryssittelivät evakkoa, sukulaiset, jotka terrorisoivat uskonnolla herkässä lapsuusvaiheessa. Olen pahoillani puolestanne, olen itsekin joutunut menneisyydessä hengellisen väkivallan kohteeksi ja tiedän, ettei sellainen koskaan unohdu. Mutta yritetään olla purkamatta traumoja syyttömiin. Kaikille kaivetaan samanlainen hauta, haudat kunnostetaan ja rahaston hoidossa olevat haudat hoidetaan yhdenvertaisesti, kuului asianomainen kirkkoon tai ei. Yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeaminen on epäeettistä.