Paikallinen mieskuoro saapui lehterille hyvissä ajoin ennen siunaustilaisuuden alkua. Minä olin myös lehterillä, etsin nuottikaapista erästä cd-levyä. Eräs kuorolainen, pieni ja vanha mies, tuli jutustelemaan niitä näitä. Äkkiä hänen kätensä ampaisi vyötärölleni ja liukui alaspäin lantiolleni. 

Minä kävelin pois mitään sanomatta. Tilanne - hautajaiset kohta alkamassa- oli sellainen, että siinä ei oikein voinut antaa miehelle huutia, kuten olisin normaalisti tehnyt. Nainen ei näköjään ole missään turvassa tuollaisilta ääliöiltä, ei edes hautajaisissa. 

Tapahtumasta on jo joitakin viikkoja, mutta asia vaivaa minua vieläkin. Olen pelännyt narkkareita, juoppoja ja psyykkisesti sairaita, joita hautausmaalla silloin tällöin liikuskelee. Kukaan heistä ei ole koskaan fyysisesti koskenut minuun, vaikka joillakin on ollut hyvin kovaäänistä asiaa. Mieskuorolaisia en ole osannut varoa. Vanha pappa mustassa puvussa ja kravatti kaulassa on tällä kertaa aiheuttanut minulle enemmän ja pitkäaikaisempaa ahdistusta kuin sekava juoppo, joka karjuu itsekseen hautausmaan käytävällä. Juoppoa osaa varoa, hautajaislaulajaa ei.