Vuosia sitten osallistuin Suomen Hautaustoiminnan Keskusliiton päiville, jossa käsiteltiin mm. haudan hallinta-aikaa. Eräs osallistuja, pienen seurakunnan vanha kirkkoherra, järkyttyi kovasti, kun kuuli, että hautaoikeus ei välttämättä ole ikuinen: "Minä olen siunauspuheessani aina sanonut, että siunataan haudan lepoon ylösnousemuksen päivään saakka. Pitääkö minun nyt alkaa sanoa, että kahdeksikymmeneksiviideksi tai viideksikymmeneksi vuodeksi?"

Tällainen muistonriekale nousi mieleeni, kun luin Helsingin Sanomien artikkelia http://www.hs.fi/kotimaa/a1433646461287  (8.6.2015 Älä unohda läheisesi hautaa, tai siihen voidaan haudata joku toinen).

Vanhan kirkkolain aikaan hautaoikeus saatettiin luovuttaa ikuiseksi ajaksi, puhuttiin ainaishaudoista. Nykyisen kirkkolain mukaan hautaoikeus luovutetaan korkeintaan 50 vuodeksi. 25 vuotta on tavallisin aika. Määräaikaa voi hautaoikeuden haltijan hakemuksesta jatkaa hallinta-ajan loppuessa, ellei siihen ole estettä. Hautaoikeuden pitää kestää vähintään viimeksi hautaan haudatun vainajan ns. koskemattomuusajan, eli ajan, jolloin samaan hautasijaan ei voi haudata uudelleen. Kun hautaoikeus on päättynyt, jos omaisia ei tavoiteta, ainakin meillä laitetaan haudalle kyltti, jossa kerrotaan hallintaoikeuden päättymisestä ja pyydetään ottamaan yhteyttä (puhelinnumero)

Ainainenkin hautaoikeus voi raueta, jos hauta on hoitamaton. Hoitamattomuuden määrittelyyn ei ole valtakunnallista säännöstöä, vaan se ratkaistaan seurakuntakohtaisesti. Meillä esimerkiksi hoitamaton hauta on sellainen, jossa ei kolmeen vuoteen ole kevät- ja loppukesänkierroksilla havaittu merkkejä, että haudalla olisi joku käynyt (kynttilöitä tai kukkia, merkkejä haudan siistimisestä). Muistomerkin puuttuminen ei meillä tee haudasta hoitamatonta. Jossain toisessa seurakunnassa kriteerit taas ovat erilaiset. Jos hauta todetaan hoitamattomaksi, yritetään löytää hautaan haudattujen omaisia ja tiedustella heiltä, haluavatko he pitää hautaa kunnossa vai luovuttavatko he sen hallintaoikeuden seurakunnalle, jolloin siihen haudataan joku muu, jonka omaiset saavat haudan hallintaoikeuden. Valitettavasti omaisen yhteystiedot ovat usein vanhentuneet. Muistakaa siis tietojen muuttuessa päivittää haudan haltijan tiedot seurakuntaan. Seuraavassa vaiheessa haudalle laitetaan kyltti, jossa pyydetään ottamaan yhteyttä seurakuntaan (päivämäärä, vuoden kuluttua) mennessä hautaoikeuden säilyttämiseksi. Maakuntalehteen laitetaan ilmoitus, jossa luetellaan hautausmaa ja hautojen koodit, joita kuulutusmenettely koskee. Haudattujen nimiä emme ole tietoturvasyistä lehtikuulutukseen laittaneet. Jos yhteydenottoa ei kuulu, hauta palautuu seurakunnalle. Palautumisen jälkeen hautakivet ovat vielä puoli vuotta omaisten omaisuutta. Puolen vuoden jälkeen hautakivi viedään haudalta pois ja hauta luovutetaan uudelleen käyttöön. Meillä menee aikaa ensimmäisestä tarkastuskierroksesta haudan uudelleen hautaukseen n. 5 vuotta. Tämäkin on siis seurakuntakohtaista. 

Hautausmaalla olemme voimakkaitten ja herkkien tunteiden äärellä. Vanhojen hautojen uudelleen käyttö voi herättää surua ja kiukkua, vaikka kyse ei olisi omien sukulaisten haudoista. Hautojen hallinta-ajan rajaamisen syynä ei kuitenkaan ole seurakunnan ahneus, vaan käytännön seikat. Sellaisia rahoja ei ole, joilla voisi rakentaa ja ylläpitää aina uusia ja uusia hautausmaita. Ja kautta aikojen ovat vanhat haudat unohtuneet ja niiden puuristit ja hautalaudat maatuneet. 

Linkkejä:

Kirkkolaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054

Hautaustoimilaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457