Viime tiistain Ilta-Sanomissa on karmea juttu lahden takaa: Humalaiset kantajat pudottivat arkun pystyasentoon hautaan.

Hautajaisiin oli tilattu arkunkantajat tukholmalaisesta hautaustoimistosta. Osa kantajista oli umpihumalassa. He pudottivat arkun ensimmäisen kerran jo kirkossa. Arkkua hautaan laskettaessa kantajien ote lipesi, ja arkku putosi hautaan pystyyn. Kannen päälle unohtuneet kukkalaitteet murskautuivat. Kantajat pakenivat paikalta. Yksi palasi takaisin ja totesi: "Se ei sujunut oikein hyvin." Lopulta hautausmaan työntekijä hinasi traktorilla arkun oikeaan asentoon.

Omaiset hakevat hautaustoimistolta korvausta mm. järkytyksen aiheuttamasta työkyvyn heikentymisestä. Hautaustoimisto on valmis korvaamaan vain tuhoutuneet kukkalaitteet.

---------------------------------------------------------

Jälkiviisastelu on tietenkin helppoa, mutta luettuani jutun mietin, miksi kukaan ei komentanut humalikkoja pois arkun ääreltä viimeistään sen jälkeen, kun he pudottivat arkun kirkossa? Vanhempi kollegani painotti minulle aikoinaan, että humalaiset kantajat pitää käskeä pois arkun ääreltä. Humalaisen mielen pahoittaminen on pienempi paha kuin se, että arkku putoaa tai humalikko horjahtaa hautaan. Tilalle pitää pyytää saattoväestä joku selväpäinen. Saattojoukko voi olla niin pieni, että kantajista on pulaa, mutta jos arkku ei ole kauhean painava, onnistuu hautaanlasku neljälläkin kantajalla hyvin. Ja naiset voivat myös olla kantajina, se ei ole nykyään mitenkään ennenkuulumatonta. Ja jos saattoväki kuitenkin hyväksyy sen, että humalikko kantaa, he ottavat samalla vastuun myös mahdollisista seurauksista.

Itse en ole koskaan joutunut komentamaan humalaista kantajaa pois. Muutaman kerran on kyllä viina löyhkännyt, mutta motoriikka on pelannut. Vaihe, jolloin arkku kannetaan kappelista ulos saattovaunuille, on hyvä ottaneen kantajan arviointivaihe: jos silloin on vaikeuksia, on niitä hautaanlaskuvaiheessa tuplaten. Silloin suntion pitää ottaa ohjat käsiinsä ja sanoa, että nyt pitää jonkun toisen kantaa. Vanhempi kollegani kertoili, että 1970-luvulla hän joutui monta kertaa puuttumaan tuollaisiin tilanteisiin. Myöhempinä vuosikymmeninä on ollut siistimpää. Suntio ei joutunut jälkeenpäin kärsimään, saattoväki oli pikemminkin helpottunut siitä, että joku uskalsi sanoa Osku-enolle että olisi parempi että joku toinen kantaa.

Lehtijutun hautaustoimistoa käy kyllä sääliksi. Maine on saanut kovan kolauksen. Toimistojen välinen kilpailu on isoilla paikkakunnilla kovaa, ja asiakkailla on erittäin pitkä muisti. Kaikki kuolemaan liittyvä on äärimmäisen herkkää aluetta. Kotona nuoriso ihmetteli tuota lehtijuttua lukiessaan, että voiko joku järkyttyä hautajaiskatastrofista niin pahasti, että joutuu pitkälle sairaslomalle. Kyllä se on täysin mahdollista. Itse ei ihmetellyt ollenkaan.

-----------------------------------------------------------------

Ja kotimaasta toinen ruumisarkkujuttu: Sekajäteastiasta löytyi ruumisarkku

Arkku oli onneksi tyhjä.

Tiedän tapauksen, jossa hautausmaan työntekijät löysivät siunauskappelin pihan sekajäteastian vierestä kolmeen osaan hajoitetun arkun. Sekajäteastian sisällä oli arkun sisustukset: täkki ja likainen arkkutyyny. Jäljet johtivat paikalliseen hautaustoimistoon...