Hiekoitan pihaa, kun vanha nainen pysähtyy juttelemaan. Käsivarrella roikkuu kukkakaupan paketti. Hän  ajatteli viedä kimpun tulppaaneja miehensä haudalle, mutta lunta on niin paljon, että hautakivet ovat lumen peitossa. Hän ei ruvennut oikeaa paikkaa arvailemaan, vaan lähti takaisin kotiin. "Pistän tulppaanit maljakkoon valokuvan eteen. Ei hän siellä haudassa ole. Hän sanoi ennen kuolemaansa, että haudalla ei tarvitse käydä joka päivä, siellä ei ole kuin tuhkaa, hän lentelee yläilmoissa. Kerran näin unen, jossa hän lensi korkealla taivaalla sininen puku päällään ja huusi: "Minulla on niin hyvä olla!" Se oli minulle tärkeä uni. "

Vaihdamme vielä muutaman sanan menneestä ja tulevasta säästä, ja nainen jatkaa matkaa. Taivaalla lentely onnellisena tuntuu hyvältä tavalta viettää ikuisuus. Ken elää ja kuolee, näkee.

Marc Chagall maalasi meitä maan pinnan tallaajia yläilmoihin, linkki erääseen tällaiseen tauluun:

http://www.english.imjnet.org.il/Media/Uploads/chagall-the-traveler-1917.jpg