Veteraanijärjestöjen edustajat laskevat toverinsa haudalle järjestön seppeleen. Heitä on kaksi, toinen laskee seppeleen, toinen lausuu muistolauseen. Tapa on kaunis, mutta veteraanien vanhetessa vastaan voi tulla seuraava ongelma: Mitä tehdään, jos seppeleenlaskua kunniatehtävänään pitävä veteraani on jo niin vanha ja hauras, että papin ja suntion on tuettava häntä molemmista käsikynkistä, ettei hän putoa hautaan? Itse hän ei halua tehtävästä luopua, ja lähipiiri on niin hienotunteista, että ei raski hänelle asiasta sanoa. Me emme ainakaan toistaiseksi ole voineet asiaan puuttua, koska on kyse niin herkästä asiasta.

Eräs järjestö on ratkaissut asian hienosti: veteraanin poika hoitaa seppeleenlaskun. Lähivuosina tämä käytäntö oletettavasti yleistyy, onhan veteraanien keski-ikä jo 90 vuotta.