Tammikuusta maaliskuuhun oli  paljon hautajaisia. Kyse ei ollut yksittäisestä pirskahduksesta, vaan tasaisesta tulvavirrasta. Kuolleita oli monen ikäisiä, kolmekymppisistä satavuotiaisiin. En useinkaan tiedä vainajan kuolinsyytä, en edes halua tietää, joten kysyin sairaalapapilta, mikä ihmisiä on niittänyt niin rankalla kädellä. Yksittäistä syytä ei hänen mielestään ole. Jonkin verran on ollut influenssan vauhdittamia iäkkäiden ihmisten kuolemia, mutta ei normaalitalvea enempää. Ne vainajat, joiden kuolinsyy oli kantautunut minunkin korviini, olivat kuolleet yleisimpiin kansantauteihin, monet heistä parhaassa työiässään.

Muutama päivä sitten luin paperilehdestä jutun, jota en valitettavasti löytänyt netistä. Muuallakin Suomessa on tammi-maaliskuussa kuollut epätavallisen paljon väkeä. Kausi-influenssaa pidettiin jutussa pääasiallisena syypäänä. Se on kaatanut vanhoja ja pitkäaikaissairaita.

Muutama vuosi sitten, suurena pelottavana sikainfluenssatalvena, otin ensimmäistä kertaa elämässäni influenssarokotuksen ja rokotutin lapsenikin. Meille ei sikapiikistä tullut jälkitauteja, mutta kun rokotteen puhkaisemia narkolepsiatapauksia alkoi tulla ilmi, päätin, että jos se minusta on kiinni, ei meidän perheessämme enää influenssarokotuksia oteta. Moni tuttava tuli samaan tulokseen. Ja kyllä muistan nähneeni lehtikirjoituksia, joissa harmitellaan sitä, että suomalaiset eivät enää uskalla ottaa influenssarokotuksia. Olettaisin kyllä, että useimmat riskiryhmään kuuluvat ottavat rokotteen, mutta muistan nähneeni lehtiotsikon, jonka mukaan rokote ei ole tehonnut kunnolla toiseen tämän talven kahdesta influenssaviruksesta.

Eliniänodote on noussut niin, että meidän lapsillamme ei ole varaa maksaa meille sen tasoisia eläkkeitä kuin me olemme maksaneet vanhemmillemme. Muitakin syitä toki on. Mutta jossakin vaiheessa väestön elinikä ei enää nouse. Olemmeko Suomessa jo saavuttaneet rajan?