Muutama vuosi sitten Yle etsi  kuolemansairaita henkilöitä tv-sarjaa varten. Sarjan formaatti on hollantilainen, ja siinä seurataan kuolemansairaan ja hänen läheistensä ajatuksia ja tuntemuksia lähestyvän kuoleman varjossa.

Formaatti sai aikoinaan paljon negatiivista arvostelua osakseen. Kun aikoinaan luin lehdestä tuosta projektista, se tuntui itsestänikin epämiellyttävältä. Mieleeni nousi kauhukuvia tositv:n ja talkshown tirkistelevästä ja sensaatiohakuisesta yhdistelmästä.

Nyt tuo sarja pyörii Yle Tv 1:llä  keskiviikkoisin klo 19.55 nimellä Viimeiset sanani. Jaksot on nähtävissä Yle Areenassa kuukauden ajan lähetyspäivästä. Olen katsonut kolme jaksoa kaikkiaan viidestä jaksosta. Ennakkoluuloni ovat osoittautuneet turhiksi. Nämä kolme jaksoa ovat olleet todella hienoja. Ne on tehty kuolemansairaan ja hänen läheistensä ehdoilla. He kertovat ajatuksistaan ja tuntemuksistaan kameralle jokapäiväisten toimiensa lomassa. Päähenkilö tekee läheisilleen videotestamentin, "viimeiset sanat", jonka he katsovat yhdessä muutama kuukausi kuoleman jälkeen.

Sarjan tärkeä viesti katsojilleen on: Älkää pelätkö kuolemansairasta. Älkää hyljätkö häntä ja hänen läheisiään. Hän on edelleenkin ihminen, jolla on järki, sydän ja tunteet, vaikka loppusuora on jo meneillään.