Hautausmaksuista on tänään ollut juttua useammassakin lehdessä.

Toisinaan törmään väärään luuloon, että hautaustoimi olisi seurakunnille tuottoisa bisnes, jonka ev.lut. kirkko on ahneuksissaan monopolisoinut itselleen.

Totuus on toisenlaista:

Hautaustoimilain 2. luvun 6 §:n mukaan hautauspalvelumaksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kulujen suuruiset. Maksu on saman suuruinen kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi k.o. seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaille. Rintamaveteraanit ja heidän puolisonsa voidaan kuitenkin vapauttaa hautauspalvelumaksuista.

Ev.lut. kirkolla on lain mukaan velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita (2. luku 3 §). Monopolia sillä ei ole. Hautaustoimilain 3. luvun 8 §:n mukaan aluehallintovirasto voi myöntää rekisteröidylle  yhteisölle tai säätiölle luvan perustaa hautausmaa. Taloudellista voittoa ei tällöinkään saa tavoitella. Lain 6. luvun 16 §:ssä on yksityisen haudan perustamisesta.

Ev.lut kirkko saa osan yhteisöveron tuotosta hautausmaiden ylläpitoa varten. Useimmat  seurakunnat perivät myös omia hautauspalvelumaksuja. Nollamaksuseurakuntiakin on. Jos vajetta jää, se katetaan kirkollisverolla.

Hautausmaksuasioita pohtinut kirkollishallituksen työryhmä on sitä mieltä, että hautausmaksut eivät saisi riippua siitä, millä paikkakunnalla ihminen asuu. Eikä oikein ole sekään, että kirkon jäsenet joutuvat maksamaan hautaustoimen kuluja kirkollisveroina.

Nollamaksu tuntuu oudolta ainakin tällaisen maksuja perivän seurakunnan asukkaasta ja työntekijästä. Hautaaminen ei todellakaan ole seurakunnille ilmaista. Valtakunnalliseen tasamaksuun en usko. Eri paikkakunnilla on erilaiset olosuhteet. Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen eteläsuomalainen paikkakunta: siellä on yksi iso hautausmaa, lunta ja routaa on maantieteellisestä sijainnista johtuen vain vähän aikaa vuodesta, joten lumityökustannukset ja hautojen roudansulatuksesta johtuva sähkön menekki on pieni. Väestöstä vanhuksia on suhteellisen pieni osuus, joten hautauksia on väkimäärään  ja kirkollisveron maksajien määrään suhteutettuna vähän. (Oletan optimistisesti, että kuvitteellisen etelän paikkakunnan nuorista aikuisista suurin osa kuuluu ev. lut. kirkkoon...) Otetaan sitten kuvitteellinen pohjoissuomalainen paikkakunta. Alue on laaja, välimatkat pitkät ja hautausmaita monta. Usean pienen hautausmaan ylläpito on kalliimpaa kuin yhden suuren. Maantieteellisen sijainnin takia lumitöihin ja roudansulattamiseen kuluu enemmän rahaa kuin etelä-Suomessa. Vanhuksia on paljon, joten hautauksia on suhteessa väkimäärään ja kirkollisveron maksajiin paljon. Kulut eivät ole samat, joten voivatko maksut olla samat? Vai tuleeko Kirkon keskusrahasto apuun tasaamaan kuluja? Vertailun vuoksi: eivät kuntapuolellakaan esimerkiksi  terveyskeskusmaksut ole valtakunnallisesti yhteneväiset, vaikka maksukatto on laissa määrätty.