Ystävän isä kuoli lyhyen mutta ankaran sairauden uuvuttamana. Ystävä oli pari päivää sairaslomalla. Keskittyminen suurta tarkkuutta vaativaan työhön ei onnistunut. Hän yritti samalla hoitaa niitä lukuisia välttämättömiä asioita, joita perheenjäsenen kuolema tuo mukanaan -asioita, joita voi hoitaa vain maanantaista perjantaihin kahdeksan ja neljän välillä, aikana, jolloin niin sanottua säännöllistä työaikaa tekevien on itse oltava töissä.

Miksi perheenjäsenen kuoltua ei voisi saada pari päivää palkallista asioidenhoitovapaata? hän ihmetteli. Se ei montaa kertaa saman henkilön kohdalle työuran aikana sattuisi. Kuolemantapauksen jälkeen on niin kovasti järjesteltävää, ja moni asia pitää hoitaa virka-aikana, kun itsekin pitäisi olla töissä. 

Olen samaa mieltä hänen kanssaan, mutta uskon, että toive palkallisesta kuolemantapausvapaasta on utopiaa. Töitä saa ja jopa pitää kyllä viedä kotiin, mutta kotiasiat eivät saa näkyä työpaikalla, on ajan henki. 

Tässäpä linkki Taloussanomien parin päivän takaiseen uutiseen Poissa töistä, palkka juoksee -näin se käy.  Kyynistä tekstiä. Taidanpa jutun innoittamana alkaa sarja-avioitujaksi. Kehitän ideaa edelleen: puoliso pysyy samana, mutta erotaan ja avioidutaan uudelleen kerran vuodessa. Ja hääpäivä on tietenkin aina työpäivänä