Rouva X:n miesvainajan tuhka siroteltiin metsään. Uurnaa tarvittiin ainoastaan tuhkan säilyttämiseen ennen sirottelua. Kallis uurna oli siis tarpeeton. Ja mitä sille tehdään sirottelun jälkeen?

Rouva oli kuullut tutulta hautausmatyöntekijältä, että on olemassa pahvisia uurnia ja kankaisia tuhkapusseja. Paikkakunnan hautauspalveluyrittäjä oli ihmeissään, kun rouva niistä kyseli. Ei heillä ole koskaan sellaisia ollut. Rouva osti puisen uurnan. Sirotelruaan miesvainajansa tuhkan hän poltti uurnan nuotiossa.

Inspiroiduin tapauksesta kuultuani etsimään Googlesta pahviuurnia ja sirottelu-uurnia ja tuhkan sirottelupusseja. Osumat olivat enimmäkseen eläinkrematorioihin. Joidenkin seurakuntien sivuilla kerrottiin, että pahviuurnia saa krematorioista.. Ainoa kotimainen hautauspalveluyritysosuma oli http://www.ekoarkku.fi joka on Ekohautaus ja Ekoarkku  -hautauspalvelun kotisivu. Rouva X:n olisi tämän pikatutkimukseni perusteella kannattanut kysyä pahviuurnaa krematoriosta ennen vainajan tuhkaamista. Mutta kukapa sellaista siinä tilanteessa tietää kysyä.

Tällaisenkin osuman Google antoi:

Erika Nätkin: Ekologisen uurnan brändääminen. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 2012, muotoilun koulutusohjelma. Linkki opinnäytetyöhön alla:

https://www.theseus.fi/handle/10024/44680